perjantai 16. helmikuuta 2018

Orkidean hoitoko haastavaa? Ei todellakaan!


Sain ensimmäisen orkideani lahjaksi viitisen vuotta sitten – ja olin ihan paniikissa. Apua, mitä minä tälle teen? Enhän minä osaa hoitaa orkideaa! Ja eihän tällä raukkaparalla ole edes multaa, vaan jotain kaarnanpalasia muovipurkissa. Pitää vissiin vaihtaa toiseen ruukkuun ja laittaa kunnon multa.  

Onneksi en alkanut muuttaa kasvia multaruukkuun, sillä olisin tappanut orkideani saman tien. Perhosorkideat kun ovat luonnon oloissa yleensä päällyskasveja ja niiden juuret kulkevat pitkin puunrunkoa tai peittyvät kevyesti vähäiseen lehtikompostiin. Kasvualustan tärkein ominaisuus on ilmavuus – ilman sitä juuret mätänevät.


En tiedä, mistä olin saanut päähäni, että orkidea on vaativa kasvi. Luulin, että se tarvitsee pikkutarkat valaistus-, kosteus-, lannoitus- ja muut kasvuolosuhteet, jotta se pärjää.

Puutarhamyymälöissä ja muissa kaupoissa myynnissä olevat perhosorkideat on kuitenkin jalostettu kotikasvatukseen sopiviksi. Oikeasti orkidean hoito on todella helppoa, kunhan muistaa muutaman perusniksin.

Valikoi vähän

Jos mies tai lapset sattuvat olemaan mukanani kukkaostoksilla, heidän kärsivällisyytensä on koetuksella, sillä sen oikean orkidean valitseminen kestää minulla loputtoman kauan. Sen verran nirso tosin kannattaa ollakin, että tarkistaa, että orkidean lehdet ovat napakat ja juuret kunnossa. Juurien pitäisi olla pulleat ja kirkkaan vihreät tai hopeanharmaat. Jos kukassa on nuppuja, se kestää pidempään.



Kylmyys tekee pahaa

Orkidea on tropiikin kasvi ja hirveän herkkä vedolle ja viileälle ilmalle. Kääri siis kukka huolellisesti paperiin, kun kuljetat sen kaupasta kotiin. Kotona sitä ei missään nimessä kannata pitää avonaisen ikkunan tai oven läheisyydessä kylmänä vuodenaikana.

Kerran tuhosin olohuoneen pöydälle sijoittamani orkidean vedolla. Pidin terassin ovea talvipakkasella auki kymmenisen minuuttia, enkä muistanut, että orkidea on suoraan ”tulilinjalla”. Kasvi pudotti kaikki nuppunsa ja kukkansa saman tien.

Orkidea tykkää myös kuulemma siitä, että sitä pidetään samassa paikassa. Huoneesta toiseen siirtely haittaa kasvin viihtymistä. En tiedä, miten tarkka orkidea todellisuudessa on tämän asian kanssa.


Sopivasti valoa

Orkidea tykkää valosta, mutta ei suorasta auringonpaisteesta. Meillä orkideat ovat olleet välillä olohuoneen sohvapöydällä, välillä kukkapöydällä huoneen nurkassa ja molemmissa kasvit ovat viihtyneet ihan hyvin. Talviaikaan valon määrässä ei ole hurraamista, mutta ilmeisesti sitä on kuitenkin ollut orkideoille riittävästi, kun ne ovat jaksaneet kukkia tauotta.


Kastelussa sen juju

Tämä on orkidean hoidon tärkein niksi! Kastele orkidea silloin, kun sen juuret ovat kuivuneet ja muuttuneet hopeanharmaiksi. Upota ruukku kädenlämpöiseen veteen muutamaksi minuutiksi, kunnes juuret ovat imeneet pohjan läpi sen verran vettä, että niiden väri on muuttunut jälleen vihreäksi.

Tästä alla olevasta kuvasta näet hyvin vihreän ja hopeanharmaan juuren ero. Ruukussa olevat juuret ovat saaneet vettä ja ovat vihreät, kaarnan päällä oleva juuri puolestaan on hopeanharmaa.


Tarvitset siis vähän malttia, että jaksat odottaa riittävän monta päivää, etkä kastele kukkaa hengiltä. Kasteluväli vaihtelee noin viikosta kahteen. Itse olen kastellut orkideaa suunnilleen kerran viikossa. Sopivaa kasteluaikaa ei kuitenkaan voi katsoa kalenterista, vaan juurista. Sen takia orkideoissa on yleensä läpinäkyvä ruukku.

Pitääkö vaihtaa ruukkua ja kasvualustaa?

Kun ostat orkidean, se on ollut kasvupurkissaan jo pari vuotta. Siinä se voi olla hyvin ainakin kukinnan loppuun asti. Kaarnainen kasvualusta kannattaa vaihtaa, kun se alkaa maatua eikä orkidea enää kuki. Itse olen heittänyt kasvin siinä vaiheessa pois. En ole koskaan kokeillut, saisinko orkidean kukkimaan uudelleen.


Kaupoissa myydään erityisiä orkidealannoitteita, mutta kukkivaa orkideaa ei juuri kannata lannoittaa. Orkideat kasvavat yleensä hitaasti ja ovat sopeutuneet ravintoköyhiin olosuhteisiin. Lannoitetta kannattaa antaa lähinnä silloin, kun kasvi on selvässä kasvussa. 

Toissa vuonna lannoitin kukkivaa orkideaa erittäin laimealla lannoitevedellä, kun en oikein tiennyt, lannoittaako vai ei. Mutta eipä kasvi siitä näyttävän hetkahtavan. Nykyään en kukkivaa kasvia enää lannoittele.




Näillä konsteilla orkideani ovat kukkineet runsaasti ja pitkään, kuukausia, jopa puolisen vuotta yhteen menoon. Kauniista ja herkästä orkideasta onkin tullut perinteinen talvikukkani. 

Viimeksi ostin orkideani Ikeasta. Olen hankkinut sieltä myös useita viherkasveja. Ikean kasvit ovat osoittautuneet laadultaan yhtä hyviksi, joskus jopa paremmiksi, kuin ”oikeiden” puutarha- ja kukkamyymälöiden kasvit.

Haluan, että kotona on aina kukkia, joko leikko- tai ruukkukukkia. Orkidea tulee huomattavasti edullisemmaksi kuin viikoittaisten tulppaanikimppujen tai muiden leikkokukkien ostaminen. Välillä toki kaipaan vaihtelua ja silloin ostan kimpun muita kukkia. Ostamieni orkideojen hinta on vaihdellut 5 - 16 euron välillä.

Jos et ole vielä omistanut orkideaa, rohkeasti vain ostamaan ja kokeilemaan. Saatat yllättyä yhtä iloisesti kuin minä.





lauantai 10. helmikuuta 2018

Valkoinen tietokone - koska se sopii sisustukseen


Olen hankkinut tehokkaan, tyylikkään, kevyen ja kaikin puolin ihanan uuden läppärin! Jos kone voi olla kaunis kuin koru, niin tämä on. Ostin elämäni ensimmäisen kerran valkoisen tietokoneen, ja olen siihen supertyytyväinen.

Kannettavan tietokoneen paikka on työhuoneessani, mutta tämän voin huoletta jättää lojumaan myös olohuoneeseen, keittiöön tai makuuhuoneeseen. Se ei pistä silmään eikö riko huoneen vaaleaa yleisilmettä. Värillä on väliä, sillä kone on kuitenkin aina esillä, yhtä lailla kuin valaisin tai jokin muu sisustusesine. 

Ja onhan valkoinen paljon valoisampi, keveämpi ja iloisempi kuin musta. Valkoisesta koneesta tulee hyvä mieli ja työskentelykin sujuu mukavammin. Pienillä asioilla on oikeasti iso merkitys.



Mies ja esikoinen alkoivat jo saada näppylöitä vanhasta koneestani, vaikka he eivät sitä edes käyttäneet. Itse nakuttelin sitä päivästä toiseen kohtalaisen tyytyväisenä. Niin no, olihan rakkine yli viisi vuotta vanha, eli tietokoneiden elinkaarella ikivanha, hieman jähmeä ja hidastunut. Mutta se kuitenkin toimi ja oli luotettava. 

Perheemme ”tietotekniikkaosasto” sai minut vihdoin vakuuttumaan, että on aika päivittää kone tähän päivään jo töiden ja muun käytön sujuvuudenkin kannalta.


Väri ei tietenkään ollut ainoa tai pääasiallinen valintaperusteeni, mutta se oli tärkeä viimeinen silaus. Mietin speksejä etukäteen, tutkin, vertailin ja kyselin neuvoja ja kokemuksia, niin kuin teen aina ennen isompaa hankintaa.

Tietokoneen käyttöni on melko kevyttä, en esimerkiksi pelaa sillä, joten koneeltani ei vaadita huipputehoja. Akun kestolla ei myöskään ole minulle ratkaisevaa merkitystä, koska käytän konetta useimmiten verkkovirralla.


Joitakin vaatimuksia minulla kuitenkin oli:
– Matta 15,6 tuuman Full HD –näyttö: Haluan, että näytössä on riittävän hyvä resoluutio eli tarkka ja selkeä näyttö, koska käsittelen koneella myös valokuvia. Olen mieltynyt mattaan näyttöön, enkä ole enää vuosikausiin jaksanut tuijottaa kiiltäväpintaista näyttöä.
– SSD-massamuisti: SSD:llä varustetut tietokoneet käynnistyvät hetkessä ja ohjelmien käyttö on erittäin nopeaa.
– Tehokas suoritin ja riittävästi keskusmuistia, jotta koneen käyttö on sujuvaa.
– WiFi, Bluetooth, muistikortinlukija ja normaalit USB-liitännät
– Viimeistelty, miellyttävä ulkonäkö ja hyvä kirjoitustuntuma, ohut, kevyt ja kestävä
– Hyvä hinta-laatu-suhde.


Valinnakseni haarukoitui Lenovon IdeaPad 320, jossa yhdistyvät nämä ominaisuudet ja paljon muuta hyvää, kuten esimerkiksi kolmen vuoden takuu, jonka sai kampanja-aikana veloituksetta. Sitä ei toivottavasti tarvita, tai jos tarvitaan, avun saa teknisestä tuesta Suomesta. Lenovon tuotteisiin ja palveluihin voi tutustua täällä.

Nyt, kun olen tutustunut IdeaPadiini reilun viikon, olen enemmän kuin tyytyväinen valintaani. Voin mielihyvin suositella sitä. Koneen käyttö on nopeaa, miellyttävää ja sujuvaa. Näyttö on tarkka ja näppäintuntuma erittäin hyvä. Käytän kymmensormijärjestelmää ja olen nopea kirjoittamaan, ja tällä näppiksellä sormet tuntuvat suorastaan lentävän. 


Ainoa pieni puute on se, että koneessa on vain kaksi USB-porttia. Ne on varattu hiirelle ja muistikulle, mutta toisinaan tarvitsisin vielä yhden printterin piuhalle. Langaton printterini kun tekee välillä lakon ja suostuu toimimaan vain johdolla yhdistettynä.

Suren hieman myös sitä, että vanhaan koneeseeni jäi ahkerasti käyttämäni Picasa-ohjelma, johon olen todella tykästynyt. Harmi, että Google lopetti tuon työpöytäsovelluksen kehittämisen pari vuotta sitten. 

Kaipailenkin nyt monipuolista ja helppokäyttöistä kuvankäsittelyohjelmaa, jolla pystyy näppärästi pienentämään useiden kuvien kuvakokoa samalla kerralla ja tekemään vesileiman ja muuta pikkusäätöä. Olisiko hyviä vinkkejä? Jos on, laitahan viestiä.


Kiitos siitä, että päädyin lopulta valkoiseen, kuuluu miehelleni. Verkkokauppa.comin myymälässä ei ollut näytillä yhtään valkoista konetta, ja meinasin jo haksahtaa mustaan. Mietin, voinko ostaa konetta suoraan varastosta näkemättä, miltä valkoinen näyttää. 

Myyjä oli sitä mieltä, että ”valkoinen likaantuu herkästi ja sitä saa olla koko ajan pyyhkimässä, että se pysyy siistinä.” Ai jaahas, mutta kun haluaisin valkoisen... Siinä sitten pähkäilin ja epäröin, kunnes mieheni jälleen ymmärsi yskän ja kannusti: ”Ota vaan valkoinen, tykkäät siitä varmasti enemmän kuin mustasta.”


Terkkuja vaan myyjälle: valkoinen kone pysyy aivan yhtä puhtaana kuin mustakin, jos ihminen pesee käsiään normaalisti. Väittäisin jopa, että esimerkiksi rasvaiset sormenjäljet näkyvät mustassa helpommin – jos jollakin nyt on tapana rasvaisilla sormilla naputella. 

Oma koneeni ei ole näyttänyt mitään likaantumisen merkkejä. Ja jos näyttää, niin mikrokuituliinallahan siitä selviää. Konetta on muutenkin hyvä välillä putsata pölystä ja muusta.
Niin että heippa vaan, ankea musta antiikkikone ja tervetuloa kaunis valkoinen kirjoituskaveri!