torstai 19. lokakuuta 2017

Syyslomalla hyggeillään kotona ja tankataan unta


Meidän perheen koululaiset viettävät tällä viikolla syyslomaa. Itsestänikin tuntuu kuin olisin lomalla, kun ei tarvitse aamuisin herätä aikaisin. Herään, kun herään, ilman kellonsoittoa, nautiskelen aamuteet kaikessa rauhassa ja aloitan työt vasta kello kymmenen, jopa yhdentoista jälkeen. 

Silloinkin, kun olen oikeasti lomalla, nautin nimenomaan siitä, että saan valvoa ja nukkua juuri niin kuin hyvältä tuntuu. Aikatauluttomuus tekee loman.


Vuorokausi- ja työrytmini on siirtynyt tällä viikolla monella tunnilla eteenpäin. Teen koko viikon töitä kotitoimistossa ja iltaisin saatan olla koneella vielä kymmeneltä. 

Ei ole mitään stressiä, kun voin tehdä asioita oman aikataulun mukaan, käydä välillä ulkoilemassa ihanassa syyssäässä tai pyöräillä kuntosalille, ja jatkaa töitä sitten sen jälkeen. Olen iltavirkku ihminen, ja vireystasoni sen kuin paranee iltapäivää ja iltaa kohden. Vastaavasti aamut ovat sitten vaikeampia…


Lapsilla on tämä viikko lomaa myös ohjatuista treeneistä, mikä merkitsee minulle kuljetusvapaata. Ei tarvitse istua auton ratissa tiettyyn kellonaikaan, jos ollenkaan, vaan voimme hyggeillä - tai höntsäillä, mitä termiä kukakin nyt haluaa käyttää - rennosti kotona. 

Tai niin no, olemme aika aktiivinen perhe, ja meitä näkee harvoin sohvannurkassa ennen iltapimeää. Lapset mennä viilettävät ulkona, liikunta-aktiviteeteissa ja kavereidensa kanssa. Jos heillä ei ole ohjattuja harjoituksia, he keksivät kyllä jotakin muuta.

Itse olen samanlainen. Tekemisestä ei ole koskaan pulaa. Viime päivien aikana olen käynyt muun muassa kolme kertaa tanssimassa: kerran salsaamassa, kerran zumbaamassa ja kerran lavatansseissa. Tanssihan on kaikista rakkain harrastukseni, ollut jo parikymmentä vuotta, eikä pienintäkään kyllästymisen tunnetta ole edes näköpiirissä. 

Illalla myöhään rauhoitun ja tykkään käpertyä sohvalle yhdessä miehen tai jonkun lempparisarjani kanssa. Muistan lukeneeni, että hyggessä on kyse turvallisuudentunteesta. Hygge on merkki siitä, että luottaa ihmisiin, joiden seurassa on, ja paikkaan, missä on.

Tällä viikolla saimme myös vihdoin kaadettua yhden takapihaamme varjostavista tuijista. Ne ovat venähtäneet jo talon korkuisiksi ja estävät varsinkin kesällä melko tehokkaasti auringon pääsyn takapihan terasille. 

Mies sahasi oksat pois hetkessä ja sen jälkeen runkokin oli helppo poikkaista. Vaikka kaksi tuijaa vielä jäi, takapihasta tuli heti avaramman oloinen. Myös näkymä naapurin etupihalle parani selvästi... Naapuri totesikin, että nyt hän vasta oikein huomaa, että mehän asumme tässä!

Iloista viikon jatkoa ja hyvää lomaa kaikille syyslomaansa viettäville!


tiistai 10. lokakuuta 2017

Liukuovet eteisessä – viisi syytä, miksi kannatti hankkia






Tapahtui outo juttu: eteisessämme olevat liukuovet lopettivat liukumisen. Ennen tätä liukumislakkoa ne olivat sulkeutuneet ja avautuneet hiljaisesti, huomaamattomasti ja moitteettomasti kymmenisen vuotta. Mutta nyt tuntui kuin olisin vetänyt pulkkaa asvaltilla aina, kun avasin tai suljin oven. Ovet hiersivät, ja niiden liikuttamisessa piti käyttää jopa vähän voimaa. Pelkäsin, että ovi tippuu vielä jonakin päivänä ulos kiskoiltaan.

Arvelimme, että kuulalaakeroidut pyörät ovien alla olisivat menneet rikki. Kun syy lopulta kuukausien kitkuttelun jälkeen selvisi, yllätys oli iso. Pyörissä ei ollut mitään vikaa! Mutta siitä lisää myöhemmin.

Tämä tapahtuma johti siihen, että havahduin liukuovien läsnäoloon. Olin kymmenessä vuodessa niin tottunut oviin, että tuskin kiinnitin niihin mitään huomiota. Samalla oivalsin, kuinka onnistunut ratkaisu liukuovien asentaminen eteiseemme oli ollut, monestakin syystä.


1 Romut saa piiloon

Silloin kun muutimme nykyiseen asuntoomme, eteisessä oli koko seinän levyinen avonainen naulakko hyllyineen. Kaikenkirjavat takit, pusakat, kengät, pipot ja kypärät näkyivät sieltä iloisena sekamelskana olohuoneeseen ja keittiöön asti. Ja ne todellakin näkyivät. Eikä näky ollut mikään kaunis, vaan ainakin minusta kaaos oli todella stressaava, kun sitä joutui päivästä toiseen katselemaan. 

Kun naulakon eteen asennettiin liukuovet, koko kamaluus jäi piiloon. Eteinen näytti heti paljon siistimmältä ja sitä oli levollisempi katsella.


2 Vanhaa ei tarvitse purkaa

Vanhaa kaappia, naulakko tai muuta runkoa ei tarvitse purkaa, vaan liukuovet voi asentaa myös vanhojen runkojen eteen. Meilläkin liukuovet asennettiin kätevästi avonaulakon eteen, eikä mitään purkamishommia tarvinnut tehdä. Koska vanha runko jää ovien taakse, minua ei haittaa, vaikka se on vääränvärinen ja muuhun sisustukseen sopimaton.



3 Tilaa säästyy

Liukuovet säästävät tilaa. Meillä on pienehkössä eteisessä kaksi avautuvaa ovea, tuulikaapin ja vessan ovet. Jos eteisessä olisi vielä avautuvat kaapin tai naulakon ovet, ovihässäkkä olisi melkoinen. Aina olisi jokin ovi tiellä. Nyt tuulikaapin ja vessan ovet saavat aukeilla ihan rauhassa. Liukuovet liukuvat huomaamattomasti seinän myötäisesti eivätkä tarvitse mitään ekstratilaa.

Ostimme liukuovet aikoinaan Inariasta, josta ne toimitettiin meille millilleen mittojen mukaan. Ei siis ole väliä, minkä kokoiset ovet tarvitsee ja millaiseen tilaan, koska aina löytyy sopivat. Kun ovet asennetaan mittojen mukaan, niiden ympärille ei myöskään jää ärsyttäviä rakoja tai hukkatilaa.


4 Tulee valoa ja avaruutta

Meille oli itsestään selvää, että valitsemme eteiseen peililliset liukuovet. Peilit saavat pienen tilan tuntumaan avarammalta ja myös valoisammalta. Toisekseen, eteisessä pitää joka tapauksessa olla korkea peili pukeutumista ja viime silausta varten. Peiliovet säästävät erillisen peilin hankkimiselta.

Kun hankimme peiliovet, lapsemme olivat vielä pieniä. Vähän mietitytti, mahtavatko ovet säästyä säröiltä. Nyt on kymmenen vuotta kulunut, eikä ovissa ole naarmun naarmua. En tiedä, johtuuko se hyvästä tuurista, huolellisuudesta vai siitä, että näissä Finnmirrorin tekemissä peiliovissa on turvakalvo.


5 Pitkä takuu ilahduttaa ja säästää

Nyt pääsemme takaisin liukumattomien liukuovien mysteeriin. Otin nimittäin yhteyttä siihen myymälään, josta aikoinaan ostimme ovet, ja kerroin ongelmasta. Muutaman viikon kuluttua asentaja soitti: hän voisi tulla korjaamaan ovet. Se olikin luultua helpopmpi homma, sillä asentajan tarvitsi vain siirtää kiskoa pari milliä. Ovet olivat nimittäin alkaneet hiertää takana olevan hyllyn reunaan, ja siksi ne liukuivat niin nihkeästi.

Pähkäilimme asentajan kanssa tovin, miten ihmeessä voi olla mahdollista, että lattiaan ruuvattu kisko tai takana oleva hylly olisi itsekseen siirtynyt, kun ovet alun perin kuitenkin liukuivat hyvin. Voisiko se johtua parketin valkokuultolakkauksesta, joka meillä tehtiin hyvissä ajoin ennen kuin ovet alkoivat kinnata? Silloinhan parkettiin syötettiin monta kerrosta lakkaa. Ehkä puulattia turposi ja painoi liukuovia lähemmäs hyllyn reunaa. Niin tai näin, syy taitaa jäädä ikuiseksi mysteeriksi.



Samalla selvisi, että liukuovilla on 20 vuoden takuu. Se oli iloinen yllätys, samoin se, että ovet saatiin korjattua niin nopeasti ja helposti. Vaikka liukuovet tuntuivat aikoinaan kalliilta, ne ovat todellakin olleet hintansa arvoiset.

Jos joku teistä harkitsee liukuovikaapin hankkimista, voin lämpimästi suositella Inariaa. Inariasta saa hyvää, henkilökohtaista palvelua ja taatusti oman kodin mittoihin sopivan liukuovikaapin. Iso plussa on myös se, että heidän ekologiset tuotteensa ovat kotimaista, kestävää laatutyötä. Kaapin saa halutessaan valmiiksi asennettuna, mutta toki kätevä ihminen voi sen itsekin asentaa. Inarian laajaan valikoimaan voit tutustua täällä.

Itse haaveilen liukuovikaapista makuuhuoneseen. Koko seinän levyinen, peilillinen liukuovikaappi olisi ihana! Sinne saisi paljon vaatteita piiloon ja nättiin järjestykseen. Ehkä jonakin päivänä...

* Postauksesta on saatu jälkikäteen pieni markkinointipalkkio Inarialta.


tiistai 3. lokakuuta 2017

Kuusi syytä käyttää hamam-pyyhettä


Sain vihdoinkin hankittua kovasti kehuttuja hamam-pyyhkeitä ja pääsin kokeilemaan niitä. Näistä ihmepyyhkeistähän on vouhkattu blogeissa ja keskustelupalstoilla pitkään, ja ne lienevät jo tuttuja monelle teistä. Olen seurannut keskustelua hieman epäillen, mutta uteliaan kiinnostuneena: ovatko pyyhkeet oikeasti maineensa veroisia vai syntyykö paljon melua tyhjästä? Minähän en usko, jos en omin silmin näe ja sormin tunnustele.


Pyörin netissä pyyhkeiden myyjien sivuilla ja tutkailin malleja, kuoseja, värejä ja hintoja. Ostoaikeeni tyssäsivät kuitenkin siihen, että ne maanläheiset värit, joista olin kiinnostunut, olivat sillä hetkellä useassa paikassa loppuunmyytyjä.

Eipä siis ollut kovin vaikeaa heittäytyä ostoksille, kun osuin Habitare-messuilla linan ständille. Siellä oli pinoissa toinen toistaan kauniimpia ja pehmoisempia hamam-pyyhkeitä, joita seisoin hypistelemässä ja valitsemassa pienen ikuisuuden. Ihania värejä oli niin paljon, että oli vaikea valita. Lopulta ostaa paukautin neljä pyyhettä, vaikka yksikin olisi riittänyt kokeiluun.


Nyt, kun olen koekäyttänyt pyyhkeitä, voin mielihyvin allekirjoittaa aitojen turkkilaisten hamam-pyyhkeiden lukuisat hyvät ominaisuudet. En yhtään ihmettele, että niitä on käytetty turkkilaisissa kylpylöissä vuosisatojen ajan. Meidän perheessä ne ainakin ratkaisevat monta ongelmaa.


1 Kulkee kevyesti mukana

Jokainen, joka on joskus pakannut isoja froteepyyhkeitä matkalle mukaan, tietää, miten hirveästi ne vievät tilaa matkalaukussa – vaikka jättäisi ne muhkeimmat pyyhkeet suosiolla kotiin. Itse olen tuskaillut kymmeniä kertoja, kun matkalaukkuun on pitänyt (epätoivoisesti) tunkea kolmen ihmisen rantapyyhkeet.


Hamam-pyyhkeet vievät tilaa tuskin nimeksikään, jos niitä vertaa froteepyyhkeisiin. Kun rullailin pyyhkeitä, huomasin, että kolme isoa hamamia mahtuu samaan tilaan kuin yksi samankokoinen froteepyyhe. Lisäksi hamam-pyyhkeet ovat todella kevyitä. Ne on näppärää ottaa mukaan niin matkalle kuin mökille, veneeseen ja treeneihinkin. Ja kotonakin on kätevää, kun pyyhkeet mahtuvat kaapissa pieneen tilaan.


2 Kuivuu vikkelästi

Olen usein ihmetellyt niin sanottujen keittiöpyyhkeiden surkeaa imukykyä ja hidasta kuivumista. Ainakin meillä keittiön käsipyyhe on todella ahkerassa käytössä. Yksi jos toinenkin perheenjäsen pesee ja kuivailee käsiään keittiössä lakkaamatta, ennen syöntiä, syönnin jälkeen, ruoanlaiton ja leipomisen lomassa, tiskaamisen jälkeen, pöydän pyyhkimisen jälkeen. Tuntuu, että keittiöpyyhe on melkein aina märkä eikä ehdi kuivahtaa kunnolla käytön välissä.

Ilmava, imukykyinen ja nopeasti kuivuva hamam-pyyhe pääsikin meillä saman tien keittiöpyyhkeeksi. Pyyhe kuivuu hetkessä ja siihen on miellyttävää pyyhkiä märät kädet.


Nopea kuivuminen on iso plussa myös matkoilla, kun samaa pyyhettä tulee käytetyksi monta kertaa päivässä ja päivästä toiseen. Froteepyyhe ei tahdo kuivua kunnolla missään välissä ja etenkin märän pyyhkeen pakkaaminen laukkuun on todella ikävää. Seuraavan kerran, kun lähden matkalle, hamam lähtee mukaan ja frotee jää kotiin.

3 Sopii sisustukseen

Froteepyyhe on froteepyyhe eikä muuksi muutu. Mutta perinteisesti kudotut hamam-pyyhkeet käsin solmittuine hapsuineen ovat niin kauniita, että ne voi huoletta viikata sohvalle torkkupeitoksi tai levittää päiväpeitoksi sängyn päälle tai pöytäliinaksi keittiön pöydälle. Etenkin kaikkein pehmeimmät hamamit ovat omiaan torkkupeitoksi tai shaaliksi, mutta pöydälle käy ohuempikin.


Käytän pöytäliinaa harvoin, mutta hamamia voisin pitää pöydällä useamminkin. Se näyttää kodikkaalta, eikä likaantumistakaan tarvitse pelätä, kun pyyhe kerran on helppo pestä ja nopea kuivattaa. Harva vieras huomaa, että pöydällä on pyyhe. Hamam-pyyhettä voi käyttää mihin tahansa ikinä keksiikään, vaikka kaulahuivina koleissa syyssäissä.



4 Paranee pestessä

Ensimmäisellä kerralla tuntui hieman oudolta pyyhkiä itsensä pöytäliinamaiseen pyyhkeeseen, kun olen tottunut paksumpaan froteeseen. Mutta pian siihen tottui. Hamam-pyyhkeet säilyvät kauniina pitkään ja niiden imukyky vain paranee pesujen myötä. Niitä voi huoletta käyttää ja pyörittää pesukoneessa.

Pyyhkeiden materiaali on pääsääntöisesti puuvilla, mutta myynnissä on myös malleja, joissa on puuvillan lisäksi pellavaa.  Valmistajat suosittelevat pesua 40 asteessa, mutta myyntiin pääsevät mallit testataan 60 asteessa. Osa malleista kutistuu ensimmäisessä pesussa jonkin verran.


5 Kunnioittaa perinteitä

Hamam-pyyhkeissä yhdistyvät vanha kutomisperinne ja moderni teknologia. Linalla suurin osa valmistajista on pieniä perheyrityksiä ja pyyhkeet valmistetaan maaseudulla kylissä, joissa pääelinkeino on tekstiilikudonta. Eettisiä periaatteita vaalitaan eikä esimerkiksi lapsityövoimaa käytetä.


6 Kelpo lahja pukinkonttiin

Ensimmäisen kerran moneen vuoteen tiedän jo nyt, mitä kaunista ja käytännöllistä voin hankkia joululahjaksi läheisilleni.

* Jutussa on tehty blogiyhteistyötä linan kanssa, mutta mielipiteet ja kokemukset ovat omiani.



torstai 28. syyskuuta 2017

Pitääkö eteisessä olla käytävämatto?

Pitääkö eteisessä olla pitkä käytävämatto? No ei tietenkään pidä, mutta ihmiselle (minulle) tulee joskus kummallisia päähänpinttymiä. Käytävämatto on totta kai luonnollinen valinta silloin, kun eteinen on pitkänomainen, kuten edellisessä asunnossamme oli. Minkään muun mallinen matto ei olisi siihen sopinut.

Nyt asumme kodissa, jossa eteinen on suorakulmainen, yhtä ekstranurkkausta lukuun ottamatta. Eteinen avautuu olohuoneeseen mutta se ei ole muodoltaan pitkänomainen, vaan lähempänä neliötä. 

Silti olemme tähän asti käyttäneet eteisessä pitkää käytävämattoa, enkä oikein itsekään tiedä, miksi. Tottumuksesta kenties? Tai ehkä olen ajatellut, että pitkällä matolla ihmiset ehtivät tepastella tarpeeksi monta askelta, jotta matto ehtii napata liat kengänpohjista.


Entinen tummanharmaa bukleemattomme oli siinä mielessä hyvä valinta, että se oli helppo pitää puhtaana ja pestä kesällä matonpesupaikassa ja siinä oli liukumaton pohja. 

Mutta se peitti vain kaistaleen eteisen lattiasta, ja voitte vain arvata, pysyivätkö lapset sillä kaistaleella ulkokengissään. Eivät. Myöskään reput, kypärät, mailat ja muut tavarat eivät osuneet matolle, vaan lensivät poikkeuksetta maton ulkopuolelle lattialle.  


Eteinen joutuu kovalle koetukselle, ja maton yksi tehtävä onkin suojata lattiaa. Meillä hiottiin ja valkokuultolakattiin lattiat vasta viime vuonna ja haluan todellakin suojella lattiaa ylimääräisiltä naarmuilta ja muilta kolhuilta. Niitä toki tulee aina, mutta osan voi sentään estää.

Tällaisten pohdintojen jälkeen päädyin siihen, että haluan eteiseen koko tilan levyisen maton. Myin entisen mattomme Facebookin kirppisryhmässä ja löysin tilalle nätin maton Mattokympistä, jossa on muuten erittäin asiantunteva ja ystävällinen palvelu. Sain viedä pari mattoa kotiin sovitettavaksi maksamatta niitä. Useissa muissa liikkeissähän matot pitää maksaa, jos ne vie sovitukseen, mutta rahan saa takaisin, jos matot eivät ole sopivia.


Haluamaani mattoa oli sillä hetkellä vain yksi kappale yrityksen toisessa myymälässä, mutta myyjä varasi sen minulle saman tien ja pyysi lähettämään maton minulle lähimpään myymälään.

Uusi matto on samankaltainen sileäksi kudottu matto kuin keittiössämmekin on. Polypropeenista tehty matto on helppohoitoinen, vesipestävä ja pölyämätön. Olen ollut keittiön mattoon erittäin tyytyväinen ja uskon, ettei tämäkään matto tuota pettymystä.


Ainoa haittapuoli on se, että matossa ei ole liukumatonta pohjaa. Mutta laitoin sen alle liukuesteen, joten nyt matto pysyy napakasti paikoillaan. 

Maton paksuus kannattaa muuten tarkistaa ennen ostopäätöstä, ettei tule vahingossa hankkineeksi liian paksua mattoa.  Esimerkiksi meillä on eteisessä kaksikin ovea, tuulikaapin ja vessan ovi, joiden pitää mahtua aukeamaan. Aluksi oven alareunat raapivat aavistuksen mattoa, mutta kun se oli kunnolla oiennut ja laskeutunut, ne mahtuivat hyvin aukeamaan.


Olen tykästynyt maton kivaan ruutukuosiin ja harmonisiin väreihin. Lisäksi koko eteisen levyinen matto saa tilan tuntumaan suuremmalta. Eteinen näyttää nyt enemmän yhtenäiseltä, erilliseltä huoneelta kuin silloin, kun käytävämatto halkaisi sen.


Syksyn kunniaksi vaihdoin myös eteisen taulun. Otin Virpi Mäkisen maalaaman kesäisen printin pois kehyksistä ja laitoin tilalle toisen hänen maalaamansa julisteen. Siinä on ihana syksyn tunnelma ja kaunis keltainen ruska. 

Paitsi että huomasin juuri, että taulun nimi on Kevät puistossa... Noo, jos kerran kauneus on katsojan silmissä, niin tulkintakin näyttää olevan. Jokainen tulkitsee tavallaan ja ihmiset näkevät tauluissa erilaisia asioita. Hyvä niin. Minulle tämä on syksytaulu.

                                                Kaunista syyskuun loppua!


tiistai 19. syyskuuta 2017

Ruukkurakkautta ja kerroksellisuuden kaipuuta


Sain päähäni, että olohuoneeseen pitää saada ruukku. Sellainen kaunis, vanha, keraaminen koristeruukku, joka rikkoo olohuoneen tyyliä ja tuo sisustukseen kontrastia ja särmää. Halusin eloa valkoisen senkin päälle ja täydennystä sohvanurkkauksen syysväreihin.

Kerroksellisuus on minusta kaunista ja kodikasta, kun sitä on sopivan vähän ja uuden seassa on mausteena vanhaa vain sen verran, että harmonia säilyy.


Tuollaiset päähänpinttymät ovat välillä aika rasittavia. Tiedät tarkalleen, mitä haet, mutta et löydä. Ja niin kauan, kun et löydä, et saa myöskään mielenrauhaa. 

Omista kaapeista tai vanhempien varastoista ei löytynyt tähän hätään sopivaa, joten kiersin sitkeästi sisustus- ja muita liikkeitä. Mutta eihän vanhoja ruukkuja kaupoista löydy. 


Ratkaisu löytyi lopulta kierrätyskeskuksesta. Olen ollut hirveän huono löytämään mitään kivaa kirppiksiltä tai muista vanhojen tavaroiden myyntipaikoista, mutta olen kehittynyt siinä. Ehkä siksi, että roudaan vanhaa ja tarpeetonta tavaraa tuon tuosta kierrätyskeskukseen ja tarkistan samalla tarjonnan. Silmä harjaantuu.


Viime kerralla näin hyllyssä kaiken muun sekalaisen tavaran keskellä kauniin ja koristeellisen harmahtavan ruukun ja tiesin heti, että tässä se on!  

En tiedä ruukun ikää tai historiaa, mutta ainakin se näyttää persoonalliselta ja vanhahtavalta, ehkä ulkomailta tänne tulleelta. Ruukku on todennäköisesti tehty käsityönä, sillä pohjassa on jokin signeeraus. Olisi mukavaa kuulla, mikä on ruukun tarina: kuka sen on tehnyt, kuka alunperin ostanut ja mistä?


Kiikutin muutaman euron hintaisen löytöni onnellisena kotiin. Tai itse asiassa niitä oli kaksi, sillä löysin myös kauniin keraamisen maljakon, johon ihastuin heti. 

Viininpunaisessa maljakossa oli vielä valmistajan nimitarra. Maljakon on valmistanut saksalainen keramiikkapaja, Töpferhof Gramann, joka tehnyt laadukkaita ja uniikkeja keramiikkaesineitä vuodesta 1720. Pulitin maljakostakin vain pari euroa.




Matalaan maljakkoon mahtuu mukavasti muutama lyhytvartinen kukka tai luonnonkasvi. Nyt olen pitänyt siinä ruskanvärisiä mustikanvarpuja, vaikka maljakko on nätti ihan tyhjänäkin. 



Koristeellisesti kuvioitu ruukku sen sijaan ei kaipaa mitään täytettä. Se saa olla senkin päällä ihan sellaisenaan, Virpi Mäkisen maalaaman taulun seurana.

Olen tyytyväinen hankintoihini, joista ei kovin suurta lovea tullut lompakkoon. Mielikin on tyyntynyt, kun ongelma on ratkaistu – toistaiseksi, kunnes tulee taas pakottava tarve toteuttaa jokin idea… Seuraavat versovat hyvää vauhtia päässäni.

                                                Mukavaa syyskuista viikkoa!




tiistai 12. syyskuuta 2017

Onko viisaampaa sisustaa vai sijoittaa?

Vai ovatko sisustaminen ja säästäminen ylipäätään toisensa pois sulkevia?


Terveisiä maalta, synnyinseudultani, jossa vietimme mukavan, joskin sateisen viikonlopun. Oli niin ihanaa reippailla metsässä ja luonnossa, hengittää raikasta ilmaa ja nauttia alkavasta ruskasta. Kun ajaa meiltä kotoa parisataa kilometriä pohjoisemmaksi maalle, syksy on paljon pidemmällä. Kotiin tuomisiksi sain oman puutarhan omenia – siitä samasta puusta, josta söin omppuja syksyisin suoraan suuhun jo lapsena. Ne maistuvat maailman parhailta!


Havahduin maalla taas siihen, miten isoja erot asumisen tasossa ja viihtyvyydessä voivat olla. Maaseudun pienissä kylissä on paljon ikivanhoja, rempallaankin olevia taloja, joissa ihmiset elelevät olemattomien mukavuuksien keskellä ihan tyytyväisinä, tai tyytymättöminä, ihmisestä ja elämäntilanteesta riippuen.

Me elämme täällä kaupungissa ja omissa elämänpiireissämme vähän kuin kuplassa. Välillä tulee illuusio, että kaikilla on kutakuinkin perusmukavuudet. Juomavesi tulee hanasta tai suihkusta saa aina lämmintä vettä. Näin ei kaikilla ole. Sisustusasioista kiinnostuneena bloggaajana ja blogien lukijana tulee helposti tunne, että sisustus kiinnostaa kaikkia. Ei kiinnosta. Joitakin ei voisi vähempää kiinnostaa.




Tähän liittyy juttu, jonka luin viime viikolla Hesarista. Lukemiseni tyssäsi muutamaan virkkeeseen ja jäin tukka pystyssä tankkaamaan, miten tämä nyt oikein pitäisi ymmärtää. Itseoppinut piensijoittaja ja bloggaaja antoi jutussa sijoitusvinkkejä ja kertoi, kuinka häntä ärsyttää pitkään vallalla ollut sisustusbuumi. 

Hän kritisoi sitä, että monet naiset ovat valmiita laittamaan (lue: tuhlaamaan) kymmeniätuhansia euroja täydellisten kotien rakentamiseen, kun paljon järkevämpää olisi sijoittaa rahat tuottamaan.


Itse en ajattele niin, että sisustaminen olisi sijoittamista sen varsinaisessa merkityksessä, tai että sijoittaminen tai säästäminen ja toisaalta sisustaminen olisivat toisensa pois sulkevia vaihtoehtoja.

Sisustaminen merkitsee minulle ”pesän rakentamista”, kodin laittamista toimivaksi, harmoniseksi ja viihtyisäksi. Se ei ole sellaista sijoittamista, joka tuottaa rahaa. Mutta se on sijoittamista omaan ja perheen mukavuuteen ja hyvinvointiin.

Myös esimerkiksi omista ja lasten liikuntaharrastuksista voisi ajatella, että ”niihin kuluu vain rahaa”. Itse näen harrastukset arvokkaina satsauksina fyysiseen terveyteen ja mielen hyvinvointiin. Harrastuksiin tai sisustamiseen mennyt raha ei ole mielestäni hukkaan heitettyä. Toki se, minkä kukakin kokee tärkeäksi ja mihin haluaa, tai voi, rahansa laittaa, on jokaisen henkilökohtainen asia ja jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee.


Siinä jutun haastateltava on varmasti oikeassa, että monet, tai jotkut, laittavat kotiin ja sisustamiseen kymmeniä tuhansia euroja. Jos ostaa pääasiassa design-kalusteita, kalliita klassikoita ja muotoilun huippunimiä, sisustamiseen saa kulumaan melkoisia summia. Toisaalta, voivathan design-kalusteet toimia myös sijoituksina, kuten eräs ystävällinen lukijani minulle huomautti. Niitä on kaunis katsella ja ne säilyttävät arvonsa. Arvokkaista design-tuotteista ja klassikoista saa hyvän hinnan, jos ne haluaa myydä - jopa silloin, kun on itse ostanut ne käytettynä. 

Itse haluan tehdä kodista mahdollisimman viihtyisän kohtuuhinnalla. Meidän huonekalumme ja sisustustuotteemme on ostettu Askosta, Iskusta, Kodin ykkösestä, Formesta, Keltaisesta keinutuolista, Finnish Design Shopista, Ikeasta, Jyskistä ja muista moninaisista paikoista. Viime aikoina olen oppinut hyödyntämään myös kierrätyskeskusta, josta olen löytänyt paljon kivoja pienesineitä.



Design-kotien tyyli on hienostunut, ja minustakin monet niistä ovat todella kauniita. Ja ovathan kalliit kalusteet ja muut tuotteet yleensä laadukkaita, kestäviä ja pitkäikäisiä. Kaunis sisustus ei kuitenkaan välttämättä vaadi hirveän paljon rahaa. 

Olen nähnyt paljon edullisesti toteutettuja sisustuksia, jotka ovat todella viihtyisiä ja viehättäviä. Harkituilla hankinnoilla, luovalla uuden ja vanhan yhdistelyllä ja persoonallisella omalla tyylillä voi saada aikaan harmonisen ja kauniin kokonaisuuden pienemmälläkin panostuksella.

Toisekseen, sisustaminen on muutakin kuin remontoimista ja uusien kalusteiden ostamista. Tärkeintä on, että laittaa kodin sellaiseksi, että se tuntuu ja näyttää omalta. Oma sisustamiseni on enimmäkseen siivoamista ja järjestelyä, esineiden paikan vaihtamista, pienten hankintojen tekemistä, koristetyynyjen sommittelua sohvalle, asetelmien tekemistä pöydälle tai senkin päälle, verhojen ja muiden tekstiilien vaihtamista, luonnonkasvien keräämistä maljakkoon, viherkasveilla sisustamista, seinien koristelua tauluilla, julisteilla ja valokuvilla. Remontteja ja kalustehankintoja teemme vain harvoin ja tarpeeseen.


Hesarin haastateltava perustelee sijoittamistaan sillä, että rahojen säästäminen tuo elämään taloudellisen puskurin ja sitä kautta liikkumavaraa ja vapautta. Ymmärrän hyvin taloudellisen puskurin tarpeen ja hyödyn yllättäviä ja onnettomiakin tilanteita varten. Itsekin säästän ”kaiken varalle” enkä muutenkaan tykkää tuhlata turhaan.

Elämä ei kuitenkaan kuulosta kauhean vapaalta tai vapauttavalta, jos ihminen sijoittaa tai säästää kaiken rahansa ja varautuu vain tulevaan sen sijaan, että nauttisi myös tästä päivästä ja sijoittaisi pikkuisen myös siihen. Tunnen ainakin yhden tällaisen tiukasta säästämisestä elämäntavan itselleen tehneen ihmisen.



Hesarin jutun piensijoittajakin kertoo elävänsä säästäväisesti. Hän syö omia eväitä lounaaksi, ei omista autoa ja nalkuttaa turhista hankinnoista esimerkiksi, kun mies on ostanut uuden kulhon. Senkin rahan, mikä meni kulhoon, olisi voinut säästää ja sijoittaa. Siis oikeasti! 

Jos on oikeasti vähävarainen, joutuu totta kai luopumaan paljosta. Mutta jos tulee toimeen ihan kohtuullisesti, kukkaron kiristäminen äärimmilleen pelkän säästämisen takia tuntuu ennemmin elämää rajoittavalta kuin vapauttavalta. Miten kansantalous ylipäätään pyörisi, jos jokainen päättäisi vain säästää?

Eikö meistä jokainen on sen arvoinen, että voi välillä sijoittaa, tai tuhlata, hiukan myös itseensä ja elämäänsä tässä ja nyt?